argh. argh. argh ja vielä kerran vittu ARGH! noin paljon diggaan olla sinkku ja koko elämä edessä, wuhuu. eikös kaikki aina kaipaa mukamas sinkkupäiviänsä, silloin kun on vakiintunut? miksi vitussa? mikä teitä ihmiset vaivaa? kaipaatteko todellakin jatkuvia tunnesotkuja, irstaita ulkomaalaismiehiä puristelemaan takapuoltanne ja kaipaatteko todella yksin nukkumaan menemistä? sitä, kun aamulla herääkin vain se mytätty peitto vieressä ja ei ketään joka antaisi aamupusuja. vittu, vitun herkkää meininkiä taas, mutta ihminen se minäkin olen, vaikka vihainen sellainen useimmiten.

mutta kuiteskin, tänään olen tehnyt sitä sun tätä, poukkoillut kuin päätön kana konsanaan ympäri ämpäri. tein metrolla pienen matkan vuosaareen, sitten takaisin kallioon ja täältä pasilaan. sitten takaisin tänne. poltin baarin vessassa tupakkaa, vaikka se kaiketi on vallan kiellettyä tätä nykyä? eiköhän sekin, että alaikäinen on baarissa, hmm.. mutta kuitenkin. niin ja kotiin kun tulin, aloin paistelemaan piparkakkuja veljentyttöni 3v kanssa. teimme vallan hienoja piparkakkuja; löytyy kädenjälkeä, kummitusta, pääkalloja, sieniä ja omakuvamme. hah. mutta ne paloi kun tuo uuni on paska. tässä se taas todettiin, mun ei kannattais edes aloittaa mitään tekemään, jää vaan paskanmaku suuhun. pöh.

nyt on ilmeisesti siis sunnuntai, eli yksi yö tavallaan jouluaattoon (vaikka mulla kaksi, kun en tätä ensimmäistäkään ole nukkunut). mutta se on perseestä. joulu. joulu on perseestä, kääns sen niin tai näin, nii vittu se on vaan niin turha paska juhla. ehkä se paskuus johtuu osaksi siitä, että olen angstaava sinkku joka vihaa katsella onnellisia pareja muisk-hommissa. on se vaan niin rankkaa.

ainii loppusanoiksi voisin vaan tällälailla by the way sanoa, että amsterdamiin kyllä lähtis tää neito aika äkkiä joskos rahnaa sais.